Outi-Alanko-Kahiluoto-9.jpg

Eroon ilmaisesta työstä

Ilmaisen työn teettäminen on ongelma monilla taiteen aloilla ja tuttua taiteen tekijöille. On käsittämätöntä, että taiteilijoilta tai muilta luovien alojen ammattilaisilta edellytetään ilmaista työtä, vaikka muiden ammattien kohdalla ajatusta pidettäisiin ennenkuulumattomana.

Viime aikoina esiin on nostettu erityisesti sitä ilmaista työtä, mitä kuvataiteilijat tekevät taidenäyttelyiden eteen. Selvityksistä on käynyt ilmi, että suurin osa taiteilijoista ei ole koskaan saanut korvausta museonäyttelystä. Samaan aikaan tiedämme, että kuvataiteilijoiden ansiotaso on kaikista ammattitaiteilijoista heikoin.

Ruotsissa näyttelykorvauksia ja -palkkioita määrittelevä MU-sopimus on ollut voimassa jo vuodesta 2009. Näyttelypalkkiot ovat olleet ajankohtainen keskustelunaihe myös muissa Pohjoismaissa ja esimerkiksi Iso-Britanniassa.

 

Reilu palkkio taiteilijalle, riittävä rahoitus museoille


Opetus- ja kulttuuriministeriön näyttelypalkkioita tarkastellut työryhmä on raportissaan esittänyt alalle kehittämisehdotuksia ja toimenpide-esityksiä. Itse rahallisen korvauksen eli näyttelypalkkion lisäksi työryhmä löysi paljon kehitettävää sopimuskäytännöistä. Taidenäyttelyistä ei aina ole tehty edes kirjallista sopimusta, mikä on hankalaa myös erilaisten vastuu- ja vahinkotilanteiden näkökulmasta.

Uskonkin, että keskustelu taidenäyttelyiden sopimus- ja korvauskäytännöistä on hyödyksi paitsi taiteilijoille, myös museoille. On hyvä, että taidealan sopimuskäytäntöjä kehitetään. Uskon, että läpinäkyvien sopimus- ja korvauskäytäntöjen kehittäminen on niin taiteilijoiden kuin myös museon etu. Museoilla toiminnan ennakoitavuus ja läpinäkyvyys lisääntyisivät.

Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa tänä vuonna toista kertaa museoille erityisavustuksia näyttelypalkkioiden maksamiseen. Erityisavustuksen haku oli ensimmäistä kertaa kokeilussa viime vuonna, mutta viime vuoden hakukierroksella vain joka kolmas avustukseen oikeutettu museo haki näyttelypalkkioon tarkoitettuja avustuksia. Hakemusten vähäistä määrää saattoi selittää kesäaika sekä se, että uusien käytäntöjen syntyminen vie aikaa.

Onkin erittäin tarpeellista, että Museoliitto sekä taiteilijajärjestöt Suomen Taiteilijaseura ja Ornamo ovat yhdessä kannustaneet museoita hakemaan erityisavustuksia näyttelypalkkioihin. Erityisavustukset ovat museoiden näkökulmasta hyvä tapa edetä asiassa ja opetella uusia käytäntöjä, sillä museoiden omarahoitusosuus on pieni. Siksi olisi tärkeää, että museot sankoin joukoin hakisivat erityisavustusta - jotta saamme kokemuksia ja voimme arvioida, miten näyttelypalkkiojärjestelmää on tarpeen kehittää.

Näyttelypalkkioista voisi odottaa syntyvän julkista keskustelua myös poliittisella kentällä ennen seuraavia hallitusneuvotteluita. Vihreiden tuoreessa kulttuuripoliittisessa ohjelmassa esitetään näyttelypalkkiojärjestelmän luomista - kuten myös sitä, että valtio sisällyttää näyttelypalkkioiden osuuden näyttelynjärjestäjille myönnettävään rahoitukseen. Taiteen toimintaedellytysten parantaminen edellyttää myös todellisia panostuksia valtion budjettiin. Vihreät ehdottaakin kulttuurin rahoituksen nostamista prosenttiin valtion budjetista.

Taidetta tai taidenäyttelyitä ei synny ilman taiteilijoita. Elävä museokenttä tarvitsee monimuotoista taidetta, jota ei synny ilman taiteen tekijöitä. Taiteilijat puolestaan tarvitsevat riittävästi rahoitettuja museoita teostensa esittelyyn yleisölle. Näiden välillä kysymys ei ole nollasummapelistä.

 

Outi Alanko-Kahiluoto

kansanedustaja (vihr)